27.11.2010

Mallia jätevesiasetuksesta?

Perustuslakivaliokunta päätti 26 Nov 2010, että paljon aiheellista porua aiheuttaneen jätevesiasetuksen pääsisältö pitää säätää laissa, ei vain asetuksessa. Lisäksi valiokunta vaatii, että putsareiden pitää olla kohtuuhintaisia. Ja valtio on joutumassa asetuksen aiheuttamien turhien ja liiallisten kustannusten maksumieheksi.

Myös rakennusten uudet energiamääräykset ovat Ympäristöministeriön asetuksia, jotka säädetään 05.02.1999 annetun maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) 13 §:n nojalla. Nyt ehdotetut määräykset ovat radikaali muutos aikaisempaan, ja aiheuttavat kohtuuttomia lisäkustannuksia uudisrakentamiselle (jatkossa myös korjausrakentamiselle).

Analogisesti jätevesiasian kanssa myös rakennusten uudet energiamääräykset pitäisi säätää laissa. Lisäksi kustannusten pitää olla kohtuullisia! EUn RES- ja EPBD-direktiivit selkeästi mahdollistavat investointikustannusten kohtuullisuuden harkinnan sekä jopa vaativat optimaalisten elinkaarikustannusten laskennan ja ratkaisut => ei siis liikaa rahaa energiansäästöön.

Ja mikään direktiivi ei vaadi 25% uusiutuvaa energiaa eikä kiellä suorasähkölämmitystä!

21.11.2010

Miksi ilma-ilma lämpöpumppu ei kelpaa?

Rakennusten uusissa energiamääräykissä vaaditaan 25% uusiutuvaa energiaa. Tämä käytännössä johtaa vain pellettilämmitykseen tai maalaämpöpumppuun, koska halpa ilma-ilma lämpöpumppu ei kelpaa Ympäristöministeriölle. Seuraavassa asiaan liittyviä otteita Villa Real Oyn ministeriölle antamasta lausunnosta.
Uusiutuvaa energiaa 25 %: Vuosi sitten annettu RES-direktiivi vaatii uusiutuvan energian osuudeksi 20 % vuoteen 2020 mennessä [eri valtioilla vaatimustaso vaihtelee välillä 10-49%; Suomen vaatimus on 38% (korkein Ruotsin ja Latvian jälkeen), mikä tarkoittaa 9.5 %-yksikön lisäystä nykyiseen.] Nyt kuitenkin ympäristöministeriö esittää, että jokaiseen uuteen taloon pitää rakentaa järjestelmä, joka tuottaa uusiutuvalla energialla vähintään 25 % tilojen ja ilmanvaihdon energiatarpeesta. Ratkaisuksi esitetään uusiutuvalla polttoaineella tuotettua energiaa tai uusiutuvaa omavaraisenergiaa eli maalämpöpumppua, aurinkopaneeleita ja tuulimyllyä pihalle. Kaiken huipuksi sanotaan, että ilma-ilma lämpöpumppuja ei kuitenkaan oteta huomioon! Näin vaikka kaikki nykyään myynnissä olevat pumput täyttävät direktiivin SPF-vuosilämpökertoimen vaatimukset. Uunilämmityskään ei kelpaa, vaikka hakkaisi klapit itse omasta metsästä. Sen sijaan direktiivin vastaisesti esitetään, että kaukolämpötaloa vaatimus ei koskisikaan, vaikka sen energia tehdään kivihiilestä.
D3-2.10.1: Kappaleen sanamuoto tarkoittaa käytännössä sitä, että vähäiselle käytölle jäänyttä puupellettikeskuslämmitystä lukuun ottamatta kaikissa muissa lämmöntuottotavoissa vaaditaan 25% osuus uusiutuvaa omaenergiaa kalliine laitteistoineen. Varsinaisen lämmitysenergian osalta oikeasti lähtötilanne on ”kaikki tai ei mitään” eli (1) pellettilämmitys tai (2) maalämpöpumppu omavaraisenergiana. Aurinkopaneeleiden ja tuulimyllyjen osuus voi nousta vasta uusien määräysten ja syöttötariffin tullessa voimaan.
Kun nyt maalämpöpumppu on tulossa luvanvaraiseksi ja Helsinki vaatii tarvittavien lämpökaivojen poraamisen laajaa kieltämistä (tavoitteellisesti koko kaukolämpöalueella), tulee 25% sääntö entistäkin ongelmallisemmaksi [aurinkokeräimet, ilma-vesi ja poistoilmalämpöpumput, kyllä nekin tiedetään].
Jos ilma-ilma lämpöpumput hyväksyttäisiin ð omavaraisenergian 25% osuus voitaisiin helposti ja taloudellisesti toteuttaa (kustannus vain 10-20% maalämpöpumpusta; lisäksi käyttö todella helppoa maalämpöpumpun vaatimaan värkkäykseen verrattuna)!
Ja vielä: RES-direktiivissä kaikki lämpöpumput (ilma, maa, vesi) on asetettu yhdenvertaisiksi. Parhaiden ilma-ilma lämpöpumppujen vuosihyötysuhde on jo saavuttanut kalliin maalämpöpumpun vastaavan. Kuinka todella on mahdollista, että hyvä ja halpa ilma-ilma lämpöpumppu yritetään hylätä Suomessa?
Minulla on tieteellisen ja testitiedon lisäksi10 vuoden käyttökokemus erilaisista lämpöpumpuista.

19.11.2010

Energiatyhmyys tulee kalliiksi

Rakennuslehdessä asuntoministeri Jan VAPAAVUORI kritisoi voimakkaasti aikaisempaa kirjoitustani. Erityisesti hän jaksoi moittia esittämääni elinkaarikustannusten laskentaa, joka kiistattomasti osoitti pitkät takasinmaksuajat. Hänen mielestään myös esittämäni talo oli fiktiivinen ja harvinainen, vaikka se oli Ympäristöministeriön itsensä käyttämä mallitalo. Vaikka hän puhuu pitkään takaisinmaksuajoista ja niiden "herkyydestä" eri tekijöille, niin ainoatakaan omaa esimerkkiä hänellä ei ollut esittää.

Ministerin kirjoitus oli otsikoitu "Energiatyhmyys rakentamisessa tulee kalliiksi". Tästä juontuukin tämän blogisivuston nimi.

Seuraavassa esitän ministerille 16.11.2010 takaisinmaksuajoista lähettämäni emailin:

To: Jan VAPAAVUORI, Asuntoministeri 16 Nov 2010
Arvoisa ministeri,
Palaan vielä takaisinmaksuaikoihin. Sanomanne "lisäkustannusmarginaaliprosentti" menee yli ymmärrykseni, mutta oikeasti laskelmassani on käytetty tavanomaista elinkaarikustannusten laskentaa (life cycle costing - LCC), jossa lasketaan tulevien kustannusten ja/tai säästöjen nykyarvo (net present value - NPV) jo lukiossa opetettavalla kaavalla

Takaisinmaksuaika löytyy siitä, kun syntyvien energiakustannussäästöjen yhteissumma on yhtä suuri kuin sen vaatima lisäinvestointi. Suora takaisinmaksuaika saadaan simppelisti jakamalla investointi vuosittaisella säästöllä. Ympäristöministeriön "fiktiivisen" mallitalon tapauksessa aika olisi 61 vuotta, mutta jo pienellä 2% korolla lisäinvestointi ei tule katetuksi edes 1000 vuodessa. Energian hinnan voimakkaalla 10% vuosittaisella nousullakin aikaa kuluu yli 20 vuotta, kuten kirjoitin.
Yritin vielä vähän tutkia, mitä Ympäristöministeriö olisi elinkaarikustannusten ja takaisinmaksuaikojen laskennasta esittänyt. Esiin nousi rakennusneuvos Matti J Virtasen kirjoitus Suomen Kiinteistölehdessä 2005 (see attached). Tätä kirjoitusta on ministeriö jakanut monissa seminaareissa ja yleisötilaisuuksissa. Kirjoittaja ei selvästikkään ymmärrä mistä puhuu (ja cycle ð sykli, ajanjakso; ei ympyrä ï circle). Jopa kirjoituksessa näytetty kaavakin on harhaanjohtava ja virheellinen.
Kirjoituksessa mainittu EC DG Enterprisen raportti Life cycle costs in construction on kohtalaisen hyvä lähtökohta. Raportin LCC-laskentaa koskeva osio plus paljon muuta onkin minun kynästäni. Kirjoituksessa mainitaan myös kansainvälinen standardi ISO 15686. Sen osa viisi eli ISO 15686-5 Life cycle costing hyväksyttiin 2008. Ympäristöministeriön em edustajan toimesta Suomi ainoana maana esitti ao standardin hylkäämistä. Minun henkilökohtainen ja ministeriön kannasta poikkeava & riippumaton panokseni sen sijaan vaikutti ratkaisevasti & positiivisesti standardin lopulliseen sisältöön, jopa sen nimestä alkaen.
Näyttääkin siltä, että Ympäristöministeriö ei ole lainkaan huolissaan kustannuksista ja rahasta. Lisäksi se on luomassa määräyskokoelmaa, jonka monimutkaisten energialaskelmien tekemisen osaa aluksi alle 10 insinööriä, ja joka maksaa enemmän kuin talon varsinainen suunnittelu! Kun normitalkoilla säännöstöä piti vähentää, niin tässä se kuitenkin kasvaa entisestään.
Mitä vielä tulee kirjoituksenne otsikkoon "Energiatyhmyys rakentamisessa tulee kalliiksi", niin siitä olen samaa mieltä. Sen sijaa energiaviisaus rakentamisessa tuleekin paljon halvemmaksi (noise ðdata ðinformation ðknowledge ðwisdom)!
Terveisin,
olavi

Attachment:       Suomen Kiinteistölehti #2/2005 (2p)

18.11.2010

Mikä mättää energiamääräyksissä?

Rakennuslehdessä 28.10.2010 oli kirjoitukseni, jonka lyhentämätön versio seuraavassa

Kesällä tuli voimaan EPBD-direktiivi rakennusten energiatehokkuudesta. Sen mukaisesti Ympäristöministeriö teki ehdotuksen uusiksi rakentamismääräyksiksi 2012, joka sisältää suuria muutoksia nykyiseen. Tavoite energian säästämiseksi on hyvä. Erinomaista on se, että Suomikin vihdoin siirtyy ostoenergiaan perustuvaan sääntelyyn. Kun tätä vielä korjataan energiamuotojen kertoimilla, ollaankin lähellä primäärienergian ja CO2-päästöjen lukuja, mikä on kestävä peruste. Ehdotetut kertoimet ovat myös varsin lähellä oikeita matemaattisia arvoja, tosin uusiutuvien polttoaineiden kerroin voisi olla jopa 0.2 eikä 0.5. Erinomaista on myös se, että rakennusosien U-arvoja ei enää kiristetä, toisin kuin Ympäristöministeriö kesäkuussa 2008 esitti. Mutta ongelmiakin riittää.

Uusiutuva omavaraisenergia 25 %: Vuosi sitten annettu RES-direktiivi vaatii uusiutuvan energian osuudeksi 20 % vuoteen 2020 mennessä. Tavoitteeseen pääsemiselle on monta tapaa. Nyt kuitenkin ympäristöministeriö esittää, että jokaiseen uuteen taloon pitää rakentaa järjestelmä, joka tuottaa uusiutuvaa omaenergiaa vähintään 25 % tilojen ja ilmanvaihdon energiatarpeesta. Ratkaisuksi esitetään maalämpöpumppua, aurinkokeräimiä ja tuulimyllyä pihalle. Kaiken huipuksi sanotaan, että ilma-ilma lämpöpumppuja ei kuitenkaan oteta huomioon! Näin vaikka kaikki nykyään myynnissä olevat pumput täyttävät direktiivin SPF-vuosilämpökertoimen vaatimukset. Uunilämmityskään ei kelpaa, vaikka hakkaisi klapit itse omasta metsästä. Sen sijaan direktiivin vastaisesti esitetään, että kaukolämpötaloa vaatimus ei koskisikaan, vaikka sen energia tehdään kivihiilestä.

Energiatodistus uusiksi: EPBD-direktiivi ja uudet rakentamismääräykset johtavat siihen, että nykyinen surkea energiatodistus joudutaan uusimaan kokonaisuudessaan. Kun uusia määräyksiä ollaan nyt ajamassa kiireellä valmiiksi, niin olisi vain oikeus ja kohtuus, että myös ehdotus uudesta yhdenmukaisesta energiatodistuksesta olisi esillä samaan aikaan.

Isot korjaustyöt 25 %: EPBD-direktiivi vaatii myös että jos taloon tehdään remontti, jonka kustannus on yli 25 % talon arvosta tai yli 25 % talon vaipan neliöistä, niin talo pitää korjata kokonaisuudessaan (korjaamiselle vuonna 2013 lupailtujen) uusien määräysten mukaiseksi! Tämä on taloudellisesti mahdoton vaatimus. Seurauksena tarpeellisetkin remontit jäävät tekemättä, ja jokainen putkiremonttikin pitää jakaa kahteen osaan. Tosin direktiivi lieventää vaatimusta ”sikäli kuin tämä on teknisesti, toiminnallisesti ja taloudellisesti toteutettavissa”.

Takaisinmaksuaika yli 100 vuotta: Aina kun Ympäristöministeriö tuo uusia määräyksiä, niin niiden sanotaan lisäävän rakentamiskustannuksia 2-5 %. Kun nykyiset määräykset astuivat vuoden alussa voimaan, niin asuntoministeri väitti lisäkustannuksen tulevan säästyvillä energiamaksuilla katetuksi 5-8 vuodessa.

Totuus on kuitenkin toisenlainen. Otetaanpa laskennan esimerkiksi Ympäristöministeriön oma norminmukainen 1-kerroksinen kaukolämmitetty mallitalo, huoneistoala 147 m2, Helsingin seudulla. Oletetaan lisäinvestoinniksi 5 prosenttia, mikä vastatkoon 17 500 euroa. Talossa kaukolämpöenergian kulutus vähenee 27 prosenttia ja kustannus 20 prosenttia; ero johtuu siitä, että kaukolämmön yksikköhinta nousee kulutuksen pienentyessä. Jos kaukolämmön hinta pysyisi samana hamaan tulevaisuuteen, olisi takaisinmaksuaika yli sata vuotta. Jos sen sijaan kaukolämmön hinta nousisi varsin mahdollisen 10 prosenttia vuodessa, eli kaksinkertaisesti viimeiseen 15 vuoteen verrattuna, niin silloinkin takaisinmaksuaika olisi 20 vuotta! Rahallakin kuitenkin on hintansa; niinpä alhaisella 2 prosentin reaalidiskonttokorolla sanottu aika vielä venyy kolmella vuodella.

Kymmenen vuoden kokemuksella Brysselissä ja kotimaassa olen havainnut, että elinkaarikustannusten laskenta (LCC) menee yli rakennusinsinöörin ja monen muunkin ymmärryksen: reaali/nimelliskustannukset, diskonttokorot, periodit, riskit ja todennäköisyydet. Huippu on, että laskennan matemaattista peruskaavaa on pyritty muuttamaan äänestämällä!

Perustelut paikalleen: Jotta uusia lakeja ja määräyksiä kunnioitettaisiin, pitäisi niiden perusteluiden olla totta eikä valetta. Pitäisi reilusti sanoa, että energiansäästö maksaa rahaa, mutta se on tarpeen paremman maailman puolesta. Samalla tavalla olisi ollut hyvä sanoa suoraan, että ledien tulon myötä tilapäiseksi jäävä energiansäästölamppupakko maksaa 500 MEUR ja tarpeeton sähkömittareiden uusinta 700 MEUR. Ja että kuluttaja maksaa tämän kaiken.

Olavi TUPAMÄKI, DI
Ins.tsto Villa Real Oy
For Sustainable Construction