3.8.2011

VÄRKKÄYKSESSÄ RIITTÄÄ


SUOMEN YMPÄRISTÖKESKUS on tuottanut raportin Materiaalinäkökulma rakennusten ympäristöarvioinnissa. Rakennuslehden mukaan ollaan jälleen kehittämässä jotakin uutta ympäristövaikutusten arviointimenetelmää tms. Raporttia lukematta tulevat heti mieleen seuraavat kommentit:

Suomen kannalta tärkeimpiä ovat EU-direktiivit sekä niitä täydentävät CEN (ja ISO) -standardit. Niiden soveltaminen sitten tapahtuu paikallisesti ilmasto- ym olosuhteiden mukaisesti.

Paikallinen nyhrääminen Suomessa on vain veronmaksajien rahojen väärinkäyttöä. Tätä on tapahtunut koko 2000-luvun: Visio 2010, PromisE, RT-ympäristöseloste,  VTTn LifePlan ja monet muut tarpeettomat, epäonnistuneet ja hyllyyn jääneet projektit. Sisäilmaluokitus 2008 puutteineenkin on tästä positiivinen poikkeus.

Oikeasti Suomi ei noteeraa hiilijalanjälkeä. Tuliterät energiamääräykset 2012 eivät välitä CO2-päästöistä, vaan sääntely perustuu primäärienergiaan, joka sekin vielä on laskettu väärin entisen asuntoministerin päätöksellä.

Mikähän on "tieteellinen näkemys hiilensidonnan ja eriaikaisten kasvihuonekaasupäästöjen ilmastovaikutusten" laskennasta?

Mitenkähän ratkeaa riita eri materiaalien ja komponettien uudellenkäytöstä rakennuksen purkamisen jälkeen? Entäpä betonin karbonaation huomioonottaminen?

Entäpä muut vaikutukset: käytettävyys, aiheutuva liikenne ja muut yhteiskunnalliset vaikutukset rahasta puhumattakaan?