Palovaara: Puukerrostalojen puiset julkisivut

Grenfell Towerin palo Lontoossa palauttaa mieleen julkisivujen paloturvallisuuden. Tämä 24-kerroksinen asuintalo paloi kuin soihtu tulen rähähdysmäisesti levitessä palavaa julkisivua myöten. Vastaavia paloja on sattunut usein, esim 2015 Dubaissa 86-kerroksinen 352m korkea Marina Torch (sic) tower. Talossa uusi tulipalo 04 Aug 2017 sen 40 kerroksessa (uutisessa muuttunut korkeustieto: 334 m). Kummassakaan palossa ei kuolonuhreja!

Vuosikymmenten varrella on monesti puhuttu tulipalon leviämisestä julkisivuja myöten. Meillä rakentamismääräys E1 rakennusten paloturvallisuudesta sanoo: "Ulkoseinärakenteiden suunnittelussa otetaan huomioon palon leviämisvaara ulkoseinän ulkopintaa pitkin, ulkoseinä-rakenteen sisällä sekä ulkoseinän ja osastoivan rakennus-osan liitoksen kautta."

Tuli leviää helposti puisen julkisivun pintaa myöten. Ja puujulkisivun takana oleva >25 mm tuuletusrako lisää riskiä, vaikka siellä olisikin rei'itetty peltinen palokatko kerroksittain.

Kun Englannissa nyt puretaan paloturvattomia julkisivuja, olisi paikallaan Suomessakin vakavasti paneutua korkean kerrostalon puisen julkisivun palopiirteisiin.

Betonin historiasta: Vitruvius vs Sinan

Tekniikan maailmassa #12/14.06.2017 oli pieni kirjoitukseni betonin historiasta. Siinä osoitin, että betonia on osattu tehdä jo kauan ennen portlandsementin tuloa 1800-luvulla. Erityisesti kiinnitin huomiota Vitruviuksen ansioihin asiassa; onhan Rooman Pantheonin katto edelleen suurin raudoittamaton betonikupoli maailmassa (Helsingin rautatieasema on ensimmäinen raudoitettu betonirakennus Suomessa). Minulla ovat kirjat Vitruvius – The Ten Books on Architecture (359p, 1914) ja Vitruvius – Ten Books on Architecture (348p large, 1999) rekonstruoiduin piirustuksin.

Kun ottomaanit valloittivat Konstantinopolin 1453, alkoi turkkilaisessa valtakunnassa valtava rakennusbuumi. Erityisesti rakennettiin moskeijoita, kouluja ja julkisia rakennuksia, infrastruktuuria ja sotilaskohteita. Jopa Michelangelo ja Leonardo da Vinci kutsuttiin tekemään suunnitelmia Bosporinsalmen ylittävästä sillasta (lopulta ensimmäinen silta rakennettiin 1973). Rakentamista johti peräti 50 vuoden ajan  Mimar Sinan (”Sinan the Architect”, 1490-1588), joka oli globaalisti tunnettu ”Master Builder”; hänen oppilaansa osallistuivat jopa Intian Taj Mahalin suunnitteluun. Sinan tutustui roomalaiseen betoniin: antiikin Rooma, Filippo Brunelleschin hiljan valmistunut Firenzen katedraali ja juuri uudelleen julkaistut Vitruviuksen kirjat (Gutenbergin kirjapaino oli jo keksitty). Lopulta Sinan ei luottanut betoniin.

Ennätyslisäys uusiutuvaan energiaan 2016

A record amount of clean power capacity was installed worldwide last year as decreasing costs for wind and solar made them more competitive with fossil fuels, as shown in the research by renewables policy organization REN21.

Renewable electricity generation capacity had its biggest annual rise in 2016, with an estimated 161 gigawatts (GW) of capacity added, as stated in the Paris-based REN21's yearly renewables global status report. Total global renewable power capacity, counting hydropower, increased to 2,017 gigawatts (GW) in 2016, up approximately 9 percent from the previous year.

Worldwide, renewable capacity was added more than new fossil fuel generation. In 2016, renewables represented around 62 percent of net additions to global generating capacity, according to the report.  [emp] 

EUn pienimmät asunnot Suomessa?

Rakennuslehdessä 09.06.2017 päiviteltiin Suomen pieniä asuntoja. Tästä tuli mieleeni samassa lehdessä kirjoittamani samaan asiaan porautuva juttu vuodelta 2003, joka aiheutti kirjoittelua ja ympäristöministeriön haukut. Kirjoitus seuraavassa.

VOI KORPISEN VISIOITA!

Rakennuslehdessä #31 oli Pekka Korpisen haastattelu. Siinä hän halusi saada kaupunkisuunnitteluun keskieurooppalaisen kaupunkielämän kokemusta: “Keski-Euroopassa tyypillinen asuintalo on 3-4 kerroksinen ns. town-house, jossa on oma ulko-ovi kadulle. Se on vuosisatainen asumistapa Keski-Euroopassa, joka jostain syystä ei ole noussut meille maihin.” Näistä pitäisi sitten Korpisen mukaan ottaa mallia Suomen ja Helsingin asuntorakentamiseen.

Olisiko malliksi?

Tyypillisesti tällaisia, alunperin yhdenperheen taloja on Hollannissa ja Belgiassa ml Brysseli. Pääkaupunkeja vertailemalla näyttäisi äkikseltään siltä, että mallia saattaisi löytyäkin (Table 1).

Maa	Pääkaupunki	Asukasluku
		Kaupunki	Kaupunkiseutu
Hollanti	Haag	466,00	610,000
Belgia	Brysseli	137,000	978,000
Suomi	Helsinki	560,000	972,000

Table 1   Vertailumaiden pääkaupungit 2000/2002.

Kummalliselta kuitenkin tuntuu, että EU:n harvimmin asuttuun maahan pitäisi ottaa mallia Euroopan tiheimmin asutuista maista, joissa asukastiheys on yli 20-kertainen Suomeen verrattuna (Table 2).

Maa	Pinta-ala	Asukasluku	Asukastiheys
Hollanti	42,000 km2	16.2 M	389 as/ km2
Belgia	31,000 km2	10.3 M	337 as/ km2
Suomi	338,000 km2	5.2 M	15 as/ km2
EU15	3,191,000 km2	380.1 M	119 as/ km2

Table 2   Asukastiheys vertailumaissa 2002; pinta-ala ja asukasluku

Paikallisten kertoman mukaan Korpisen suosiman talon muoto johtuu keskiajalta periytyvästä verotuksesta. Kiinteistöveroa joutui maksamaan talon kadulta viemän leveyden mukaan. Niinpä talot tehtiin mahdollisimman kapeiksi. Tämä taas johti siihen, että taloista pyrki tulemaan syviä, joihin valoa kuitenkin saatiin vain etu- ja takaikkunasta. Jotta asuntoon saataisiin valoa enemmän kuin vain kahteen huoneeseen, piti huoneita rakentaa päällekkäin. Tästä syntyi 3-4-kerroksinen kaupunkitalo. 

Kaupunkitalo Brysselissä; kellari ja 3 kerrosta.

Sanotusta talotyypistä, josta minulla henkilökohtaistakin asumiskokemusta, voidaan todeta kaksi erittäin negatiivista piirrettä. Ensiksikin, talo on erittäin tehottomasti käytetty, koska portaikko vie 10-20% jokaisen kerroksen pienestä lattiapinta-alasta. Toiseksi, portaista johtuen talo on hengenvaarallinen lapsille ja vanhoille, jälkimmäisille itse asiassa asuinkelvoton. Tästä tuskin on malliksi Helsingille, tällaisia taloja ei enää rakenneta täälläkään.

Muistan kirjoittaneeni Helsingin kunnallisvaaleissa vuonna 1968, että vuoteen 2000 saakka kaikki Helsingin uudet asukkaat mahtuisivat Helsingin viljelemille pelloille rakennettaviin omakotitaloihin. Ettei vaan sama olisi totta vielä 50 vuotta eteenkinpäin.

Paradoksi

Haastattelun innoittamana selvittelin enemmänkin asumisoloja sanotuissa maissa. Seuraavat taulukot sisältävät tietoja, joita ei ole koskaan esitetty ainakaan Suomessa. Lähteinä tutkimuksessani olen käyttänyt uusimpia tilastoja sekä tänä vuonna ilmestyneitä kolmea asiaa koskevaa EU-raporttia; Eurostat, UNECE, Tilastokeskus, Walloon DGTALP, ECB, RICS.

Maa	Asunto-kunta ka	Asuntojen keskikoko	Asumis-väljyys	Asuu ahtaasti	Tuloista asumiseen
Hollanti	2.33 hlö	98 m2	42 m2/hlö	4%	23%
Belgia	2.42 hlö	95 m2	39 m2/hlö	13%	21%
Suomi	2.26 hlö	76 m2	34 m2/hlö	18%	26%
EU15	2.45 hlö	88 m2	36 m2/hlö	19%	21%

Table 3   Asumisolot 1 1998/2001.

Maa	Oma asunto	Asuu pien- talossa	Asunto-tuotanto 2001	Uusien asuntojen keskikoko	Näistä pientaloja
Hollanti	53%	67%	73,000	116 m2	74%
Belgia	74%	77%	41,000	119 m2	59%
Suomi	58%	54%	31,000	87 m2	48%
EU15	61%	52%	1,900,000	101 m2	54%

Table 4   Asumisolot 2 1998/2001.

Taulukoiden antama kuva suomalaisesta asuntopolitiikasta on masentava. Kuinka on mahdollista, että tiheästi asutuissa Hollannissa ja Belgiassa ihmiset asuvat väljästi pientaloissaan, kun taas harvaan asutussa Suomessa asukkaat on sullottu pieniin kerrostalokopperoihin? Kuinka on mahdollista, että keskirikkaassa Suomessa on asuntojen koko pienin koko EU:ssa, eikä uustuotannossakaan juuri näy parannusta?

Ja kuinka on mahdollista, että EU:n pääkaupungissa Brysselissä asunnot ja toimistot kuten myös niiden vuokrat ovat olennaisesti halvempia kuin Helsingissä?

Taulukoiden lukujen pitäisi kiinnostaa alan johtomiehiä ja aiheuttaa päänsärkyä Suomen poliittisille päätöksentekijöille. Muutoksia maankäyttö- ja asuntopolitiikkaan tarvitaan, ja se on oman kirjoituksensa väärti.

Olavi TUPAMÄKI

Villa Real Ltd/SA

Brysseli 15.10.2003

Kiinan tuulivoimalat tyhjäkäynnillä

The average curtailment rate among wind power facilities across China remains a serious issue, at 17 percent, while full-year capacity of the idling facilities stood at 49.7 billion kWh for 2016, according to data from the China National Energy Administration.
Curtailment rates in Gansu province, the Xinjiang Uygur Autonomous Region and Jilin province were up to 43 percent, 38 percent and 30 percent last year, respectively. The average across the country as a whole stood at 16 percent, while the capacity of idling wind power facilities reached 13.5 billion kWh in 1Q17.
The figures are astonishing. In fact, such high levels of curtailment are not a one-off event. As early as 2011, curtailment across the country had already reached 12.3 billion kWh, and the rate had already reached 16 percent. Since then, the level of underutilization has only increased. For the seven years in total, 150 billion kWh went unused, resulting in direct financial losses of more than 80 billion yuan (approx. US$11.5 billion). Although China is not the sole country dealing with idling wind power facilities, its wind sector is hobbled by the some of the world’s highest levels of underutilization. [rew]