Kirjoitin 27 Nov 10 blogissani, jonka myös Rakennuslehti julkisti: ”Analogisesti jätevesiasian kanssa myös rakennusten uudet energiamääräykset pitäisi säätää laissa. Lisäksi kustannusten pitää olla kohtuullisia! EUn RES- ja EPBD-direktiivit selkeästi mahdollistavat investointikustannusten kohtuullisuuden harkinnan sekä jopa vaativat optimaalisten elinkaarikustannusten laskennan ja ratkaisut => ei siis liikaa rahaa energiansäästöön.".
Niinpä asuntoministerille tulikin kiire hankkia asiasta lausunto. Se tilattiin 03.12.2010 alan hovihankkijalta Lauri TARASTIlta. Tämän tilaustyön tuloksista ministeri lausui: ”Tarastin selvitys osoittaa, että Suomen rakentamismääräyskokoelma on juridisesti kestävällä pohjalla. Selvitys tukee myös esimerkiksi valmistelussa loppusuoralla olevien energiamääräysten säätämistä asetustasolla.”
Ministerin johtopäätös on väärä. Ensinnäkin Tarasti sanoi yhteenvedossaan, että asetuksella määräämisoikeus ”ei koske nykykäytäntöön nähden poikkeuksellisen merkittäviä ja laajavaikutteisia rakentamismääräyksiä.”. Kuitenkin juuri tästä on nyt kysymys!
Vielä vankemmaksi vakuudeksi Tarasti kirjoitti, että ” Esimerkiksi energiatehokkuudesta voidaan yllä olevan käsitykseni mukaan määrätä rakentamismääräyksin, mutta jos niiden seurauksena olisi jonkin energiamuodon käytön estyminen vaikkapa vain käytännössä, olisi seuraus niin poikkeuksellinen ja merkittävä, että siitä tulisi säätää lailla.”.
Selvästikään Tarasti ei ole perehtynyt juuri nyt esillä olevaan energiapakettiin. Jos olisi, niin hän edelläsanotun mukaisesti olisi joutunut sanomaan, että muutokset pitää säätää lailla! Vaatimus 25% uusiutuvan energian käytöstä estää käytännössä mm sähkölämmityksen. Näin varsinkin, kun ilma-ilma lämpöpumppua RES-direktiivin vastaisesti ei hyväksytä.
Vielä: Tarastin olisi mielestäni pitänyt tarkastella uusien määräysten aiheuttamien suurten lisäkustannusten vaikutusta juridiikkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoita tähän mielipiteesi.