Sähkön primäärienergiakerroin
Euroopassa on yleensä 2.5, mikä perustuu suoraan fossiilista polttoainetta
käyttävän voimalaitoksen huonoon hyötysuhteeseen: 1/0.4=2.5. Suomen
sähköntuotantorakenteen mukaisesti kerroin matemaattisesti on 2.2, mutta
poliittisesti päätettiin, että se on 1.7.
Koko
primäärienergiaan perustuva sääntely on suuri virhe. Niinpä maailmalla
lasketaan primäärienergiakertoimia ainakin neljällä eri tavalla (IPCC, IEA,
EIA, CEN/PREF), jolloin erityisesti bio- ja ydinenergian sekä yhdistetyn lämmön
ja sähkön tuotannon kertoimissa on suuria eroja.
Jos ilmastosta oikeasti
oltaisiin huolissaan tulisi sääntelyn perustaksi ottaa CO2-päästöt
(tarkkaan ottaen myös viisi muuta kasvihuonekaasua muuntamalla niiden vaikutus
CO2-ekvivalentiksi kertoimilla 25-22 800). Kun Suomen
sähköntuotannosta yli 2/3 tapahtuu päästöttömästi, on CO2-kerroin
vain 0.3. EUn EPBD-direktiivi sallii tämänkin.
Kummallisesta syystä Suomen
valtiovalta ei usko aurinkoenergiaan. Suomi onkin ainoa EU-maa jossa ei ole mitään tavoitetta aurinkoenergialle! Puhutaan mm sen vaatimien investointien
kalleudesta. Oikeastaan aurinkosähkön investointi-kustannuksella ei ole suurta
merkitystä. Jos meillä päästäisiin nettolaskutukseen kuten monessa muussa
maassa, kansalaiset investoisivat aurinkopaneeleihin omilla rahoillaan. Eikä
tämä maksaisi valtiolle mitään.
Nettolaskutuksessa sähköyhtiö ostaisi
kuluttajalta kesäaikaan syntyneen ylimääräisen aurinkosähkön samaan hintaan
kuin veloittaa kuluttajalta. Tätä vastustaa mm HelEn, joka sanomansa mukaan
"saa kesällä sähköä pörssistä lähes ilmaiseksi". Aurinkosähkön suoraa tukea
sen sijaan on typerä ja kallis syöttötariffi. Huippuna Japanin kolme vuotta sitten
käyttöönottama 40.6 c/kWh eli kolme kertaa enemmän kuin mitä
kotitaloussähkö siirtoineen meillä nyt maksaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoita tähän mielipiteesi.