Raporteissa riittää

Rakennuslehden Mikko KORTELAINEN kirjoittaa 18 Feb 2011: Suomi olisi asumisen mallimaa, jos onnistumista mitattaisiin erilaisten selvitysten ja raporttien määrällä. Jo ennestään korkea pino kasvoi taas yhdellä, kun Esa Swanljungin johtama työryhmä linjasi valtiovallan roolia 2010-luvun asuntomarkkinoilla. Tuloksena on kymmenien toimenpiteiden lista, joiden yhdessä pitäisi lääkitä erityisesti Helsingin seudun ahdinkoa. Sinänsä kelpo ehdotuksia, mutta pikaista parannusta ei ole näköpiirissä. Radikaalit keinot jäivät puuttumaan.

Muistissa on, kuinka 5 vuotta sitten koko KIRA todisteli ja jopa pääministerin suulla vakuutettiin kuinka Suomi olisi vuonna 2010 asumisen mallimaa maailmassa! Silloisen strategiahankkeen VISIO 2010 loppuraportissa ei hämmästyttävästi edes ollut mitään strategiaa, jolla tavoitteeseen olisi pyritty, vaan pelkkä toivorikas visio. Ja kuten jo silloin Säätytalolla sanoin, visio ei toteutunut.
Ettei vaan kävisi samoin Swanljungin paperille kuten myös "superraportille" ERA17.

Vapaavuorelle tulee kiire!

Asuntoministeri yrittää runnoa kiireellä läpi uudet rakennusten energiamääräykset (asetuksina) sekä maankäyttö- ja rakennuslain liikerakentamista koskevat uudet pykälät. Ministerin penseät ja ylimieliset puheenvuorot ja kirjoitukset panettelevat "toisinajattelijoita".

Eipä taida tulla valmista. Seuraavat eduskuntavaalit ovat jo kahden kuukauden päästä. Asiat jäänevät uusien kansanedustajien päätettäviksi. Ja ministerinpaikatkin jaetaan sitten uudestaan...

Tarasti itse: Energiaremonttimääräyksistä pitää säätää lailla!

Kirjoitin 27.11.2010 blogissani, jonka myös Rakennuslehti julkisti: ”Analogisesti jätevesiasian kanssa myös rakennusten uudet energiamääräykset pitäisi säätää laissa. Lisäksi kustannusten pitää olla kohtuullisia!” Niinpä asuntoministeri tilasi 03.12.2010 asiaa koskevan lausunnon Lauri TARASTIlta. Raportissaan Tarasti kirjoitti: ”Esimerkiksi energiatehokkuudesta voidaan yllä olevan käsitykseni mukaan määrätä rakentamismääräyksin, mutta jos niiden seurauksena olisi jonkin energiamuodon käytön estyminen vaikkapa vain käytännössä, olisi seuraus niin poikkeuksellinen ja merkittävä, että siitä tulisi säätää lailla.” Ja näinhän asia on energiamääräysten 2012 kohdalla.

Kuin varmemmaksi vakuudeksi 01.02.2011 RTSssä pidetyssä Rakennusfoorumissa Tarasti sanoi energiaremonttimääräyksistä: "Ilman uutta lakia ei voida määrätä omistajia energiakorjaamaan talojansa! Asiasta pitää keskustella Eduskunnassa, joka asian myös päättää." Näin on.

Ei liikaa rahaa energiaremontteihin!

Rakennusten energiatehokkuudesta annetun EPBD-direktiivin mukaan jos taloon tehdään remontti, jonka kustannus on yli 25% talon arvosta tai yli 25% talon vaipan neliöistä, niin talo pitää korjata kokonaisuudessaan tulevien energiaremonttimääräysten mukaiseksi. Vaatimukset voivat olla mitä tahansa nollan ja uudisrakennuksille vaadittavien määräysten väliltä. Ja prosenttejakin voi vielä kiristää pienemmiksi.


Uudisrakentamista koskevat määräykset 2012 ovat parhaillaan kiivaan keskustelun alaisena, jonka aloitin Rakennuslehteen lokakuussa kirjoittamallani kriittisellä artikkelilla. Remonttimääräyksistä on tulossa vielä suurempi haloo. Tosin vaalit tulevat väliin, ja ministerinpaikat jaetaan uudestaan…


Asuntoministeri ja Ympäristöministeriö eivät murehdi kohtuuttomista remonttikustannuksista ja väittävät niiden tulevan maksetuiksi takaisin tulevilla energiansäästöillä muutamassa vuodessa. Hesari uutisoi tänään tulevista määräyksistä ja esitti pikku laskelman. Laskelmassa nelikerroksisen talon remontti maksoi 570,000 EUR, ja säästöksi oli saatu 6,000 EUR vuodessa, jolloin suora takaisinmaksuaika on 95 vuotta. Raha ei kuitenkaan ole ilmaista, vaan talo ja sen osakkaat joutuvat ottamaan pankkilainaa. Jos otetaan reaalikoroksi pieni 2%, niin remontti ei tule maksetuksi takaisin koskaan! Eipä taida remontin maksajia löytyä.

Toisin kuin Hesari sanoo, takaisinmaksuaikojen laskeminen on oikeasti helppoa. Jos energian hinta nousisi peräti 10% joka vuosi, niin vielä silloinkin talon remontin takaisinmaksuaika olisi 25 vuotta. Ja 2% korolla periodi pitenee vielä neljällä vuodella.

EPBD-direktiivin mukaan korjausten on oltava kustannusoptimaalisia, eli niiden on maksettava itsensä reilusti takaisin energiasäästöinä kohteen odotettavissa olevan elinkaaren aikana. Komissio on luvannut kesäkuussa ennusteen energian hinnan kehittymisestä. Samoin se antaa ohjeen laskentamenettelystä, joka perustuu elinkaarikustannusten nykyarvoon (Net Present Value - NPV). Siinä on myös korko otettava huomioon, kuten edellä olen esittänyt.

Oikeasti Tarastin mukaan energiamääräykset pitää säätää lailla!

Kirjoitin 27 Nov 10 blogissani, jonka myös Rakennuslehti julkisti: ”Analogisesti jätevesiasian kanssa myös rakennusten uudet energiamääräykset pitäisi säätää laissa. Lisäksi kustannusten pitää olla kohtuullisia! EUn RES- ja EPBD-direktiivit selkeästi mahdollistavat investointikustannusten kohtuullisuuden harkinnan sekä jopa vaativat optimaalisten elinkaarikustannusten laskennan ja ratkaisut => ei siis liikaa rahaa energiansäästöön.".

Niinpä asuntoministerille tulikin kiire hankkia asiasta lausunto. Se tilattiin 03.12.2010 alan hovihankkijalta Lauri TARASTIlta. Tämän tilaustyön tuloksista ministeri lausui: ”Tarastin selvitys osoittaa, että Suomen rakentamismääräyskokoelma on juridisesti kestävällä pohjalla. Selvitys tukee myös esimerkiksi valmistelussa loppusuoralla olevien energiamääräysten säätämistä asetustasolla.”

Ministerin johtopäätös on väärä. Ensinnäkin Tarasti sanoi yhteenvedossaan, että asetuksella määräämisoikeus ”ei koske nykykäytäntöön nähden poikkeuksellisen merkittäviä ja laajavaikutteisia rakentamismääräyksiä.”. Kuitenkin juuri tästä on nyt kysymys!

Vielä vankemmaksi vakuudeksi Tarasti kirjoitti, että ” Esimerkiksi energiatehokkuudesta voidaan yllä olevan käsitykseni mukaan määrätä rakentamismääräyksin, mutta jos niiden seurauksena olisi jonkin energiamuodon käytön estyminen vaikkapa vain käytännössä, olisi seuraus niin poikkeuksellinen ja merkittävä, että siitä tulisi säätää lailla.”.

Selvästikään Tarasti ei ole perehtynyt juuri nyt esillä olevaan energiapakettiin. Jos olisi, niin hän edelläsanotun mukaisesti olisi joutunut sanomaan, että muutokset pitää säätää lailla! Vaatimus 25% uusiutuvan energian käytöstä estää käytännössä mm sähkölämmityksen. Näin varsinkin, kun ilma-ilma lämpöpumppua RES-direktiivin vastaisesti ei hyväksytä.

Vielä: Tarastin olisi mielestäni pitänyt tarkastella uusien määräysten aiheuttamien suurten lisäkustannusten vaikutusta juridiikkaan.

Selvää on, että jos ehdotetut vaatimukset tulisivat lakiesityksenä Eduskuntaan, niin esitys hylättäisiin

Ei hyvältä näytä!

Loppusyksy kului uusien rakennusten energiamääräysten vatvomisessa. Esille ovat nousseet mm seuraavat tärkeät seikat:

• Vaikka lausuntoja tuli >100, niin useasti niiden sisältö on yleisluontoinen tai sitten rajoittunut vain oman edun puolustamiseen. Useimmat yritykset eivät lausuneet mitään, koska asiaan perehtyminen vie paljon työaikaa, joka kuluu hukkaan koska "vesi kuitenkin valuu hanhen selästä".
• Paljonko kiristystä? Ympäristöministeriö sanoo, että kiristys on 20%. Tämä merkitsee 45% kiristystä verrattuna 2008 alussa voimaantulleisiin määräyksiin. Missä ovat laskelmat?
• Mitä maksaa? Tässäkin kuten aina aikaisemminkin ympäristöministeriö sanoo, että rakentamisen lisäkustannus on 2-5%, jonka takaisinmaksuaika on vain muutamia vuosia. Ministeriö tietoisesti valehtelee: oikeasti takaisinmaksuajat ovat >100 vuotta. Missä ovat laskelmat?
• Missä viipyy kokonaan uusiksi menevä energiatodistus?
• U-arvot pysyvät ennallaan, mikä on hyvä (tosin hirsitalon poikkeus ei ole perusteltavissa).
• E-lukujen kertoimista riittää puhetta, vaikka ne ovat varsin oikeita. Jos/kun CO₂-perustasta ollaan luopumassa ”politiikkapäätösten” hyväksi, niin kertoimet voisivatkin sitten olla melkein mitä tahansa.
• Pitääkö kaikkien rakennusten tiiveys todella mitata? EPBD-direktiivi ei tätä vaadi!
• Miksi uusiutuvaa energiaa >25%? RES-direktiivi ei tätä vaadi!
• Miksi ilma-ilma lämpöpumppua ei hyväksytä? RES-direktiivin mukaan tällainen pumppu jopa lasketaan uusiutuvaksi energiaksi, jolloin sanottu 25% vaatimuskin olisi edullisesti täytettävissä.
• Miksi suorasähkö ei kelpaa? Sähköä tarvitaan jokaisessa talossa. Miksi ei passiivitalon tai lähes nollaenergiatalon vähäistä lämmitystarvetta saa hoitaa sähköllä? RES-direktiivi ei kiellä sähkölämmitystä! Miksi halpa sähkölämmitys on "paha", mutta teknisesti epäkypsä ja kallis sähköauto "hyvä"? Kun sähköauton kulutus kerrotaan samalla kertoimella 2.0, havaitaan sekin, että bensiini- ja dieselautojen päästöt ovat samalla viivalla sähköautojen kanssa.
• Kuinka kaikki kaukolämpö voi olla uusiutuvaa energiaa? RES-direktiivin mukaan vain sen uusiutuvalla polttoaineella tuotettu osuus voidaan laskea uusiutuvaksi.
• Pientalojen kesäaikaiseksi jäähdyttämiseksi etelä- ja länsi-ikkunoille edellytetään auringon kokonaisläpäisykerroin g<0.4. g-arvo kuitenkin vaikuttaa suoraan tilojen talviaikaiseen ulkoiseen lämpösaantoon; mitä pienempi g, sitä vähemmän aurinko lämmittää huonetiloja. Onko todella niin, että pohjoisessa Suomessa suositaan mieluummin jäähdytystä kuin lämmitystä? Muutoinkin määräykset jälleen keskittyvät pientaloihin. Kun uudet määräykset johtavat mm kesällä ylilämpenemiseen varsinkin kerrostaloissa, niin miksi tähän ei puututa?
• Ja vielä: Harhaanjohtava vanha ilmaus lämpökuorma ð lämpösaanto (as per uusi energiasanasto 2010 ï minun "keksintöni"; mm RT vaatii tätä).
• Näyttääkin siltä, että Ympäristöministeriö ei ole lankaan huolissaan kustannuksista ja rahasta. Lisäksi se on luomassa määräyskokoelmaa, jonka monimutkaisten energialaskelmien tekemisen osaa aluksi alle 10 insinööriä, ja joka maksaa enemmän kuin talon varsinainen suunnittelu! Kun normitalkoilla säännöstöä piti vähentää, niin tässä se kuitenkin kasvaa entisestään.
• Tulossa on vielä uusi määräys, jonka mukaan jos taloon tehdään remontti, jonka kustannus on yli 25 % talon arvosta tai yli 25 % talon vaipan neliöistä, niin talo pitää korjata kokonaisuudessaan (korjaamiselle ehkä vuonna 2013 tulevien) uusien määräysten mukaiseksi! Tämä on taloudellisesti mahdoton vaatimus.
• Nyt ehdotetut määräykset ovat radikaali muutos aikaisempaan, ja aiheuttavat kohtuuttomia lisäkustannuksia uudisrakentamiselle (jatkossa myös korjausrakentamiselle). Niinpä rakennusten uudet energiamääräykset pitäisi säätää lailla eikä vain asetuksella. Lisäksi kustannusten pitää olla kohtuullisia! EUn RES- ja EPBD-direktiivit selkeästi mahdollistavat investointikustannusten kohtuullisuuden harkinnan sekä jopa vaativat optimaalisten elinkaarikustannusten laskennan ja ratkaisut ð ei siis liikaa rahaa energiansäästöön.

Kun on kuunnellut ja lueskellut Ympäristöministeriön ja asuntoministerin puheita, niin ovat ne keskittyneet kaikkien muutosten vastustamiseen, jopa niiden leimaamiseen virheellisiksi. Aikalisän ministeri toki joutui ottamaan, mutta muutoin ei hyvältä näytä.

Aikalisä energiamääräyksille!

Niinpä joutui Vapaavuori ottamaan aikalisän, kuten Ympäristöministeriölle lähettämässäni lausunnossani ehdotinkin:

"Kyseessä on merkittävä rakentamismääräysten muuttaminen: sääntelyn perusteet, kiristykset, tekniset uudistukset, laskennan uudistaminen etc. Julkisuudessa on sanottu, että nämä uudet määräykset tulisivat lopulliseen muotoonsa vielä tämän vuoden aikana. Ottaen huomioon uudistuksen laajuuden sekä sen, että saatuja lausuntoja pitäisi oikeasti tutkiakin ja mahdollisesti jopa ottaa huomioon, sanottu aikataulu ei näytä realistiselta.

Tietenkään ei silti pitäisi mennä siihen mitä tapahtui kolme vuotta sitten. Silloin uudet määräykset tulivat voimaan viiden vuoden jahkailun jälkeen 2008 alusta eli kaksi vuotta direktiivin eräpäivän jälkeen; ja sitten ne nimettiin rakentamismääräyksiksi 2007, näyttihän se vähän paremmalta."

Mallia jätevesiasetuksesta?

Perustuslakivaliokunta päätti 26 Nov 2010, että paljon aiheellista porua aiheuttaneen jätevesiasetuksen pääsisältö pitää säätää laissa, ei vain asetuksessa. Lisäksi valiokunta vaatii, että putsareiden pitää olla kohtuuhintaisia. Ja valtio on joutumassa asetuksen aiheuttamien turhien ja liiallisten kustannusten maksumieheksi.

Myös rakennusten uudet energiamääräykset ovat Ympäristöministeriön asetuksia, jotka säädetään 05.02.1999 annetun maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) 13 §:n nojalla. Nyt ehdotetut määräykset ovat radikaali muutos aikaisempaan, ja aiheuttavat kohtuuttomia lisäkustannuksia uudisrakentamiselle (jatkossa myös korjausrakentamiselle).

Analogisesti jätevesiasian kanssa myös rakennusten uudet energiamääräykset pitäisi säätää laissa. Lisäksi kustannusten pitää olla kohtuullisia! EUn RES- ja EPBD-direktiivit selkeästi mahdollistavat investointikustannusten kohtuullisuuden harkinnan sekä jopa vaativat optimaalisten elinkaarikustannusten laskennan ja ratkaisut => ei siis liikaa rahaa energiansäästöön.

Ja mikään direktiivi ei vaadi 25% uusiutuvaa energiaa eikä kiellä suorasähkölämmitystä!

Miksi ilma-ilma lämpöpumppu ei kelpaa?

Rakennusten uusissa energiamääräykissä vaaditaan 25% uusiutuvaa energiaa. Tämä käytännössä johtaa vain pellettilämmitykseen tai maalaämpöpumppuun, koska halpa ilma-ilma lämpöpumppu ei kelpaa Ympäristöministeriölle. Seuraavassa asiaan liittyviä otteita Villa Real Oyn ministeriölle antamasta lausunnosta.

Uusiutuvaa energiaa 25 %: Vuosi sitten annettu RES-direktiivi vaatii uusiutuvan energian osuudeksi 20 % vuoteen 2020 mennessä [eri valtioilla vaatimustaso vaihtelee välillä 10-49%; Suomen vaatimus on 38% (korkein Ruotsin ja Latvian jälkeen), mikä tarkoittaa 9.5 %-yksikön lisäystä nykyiseen.] Nyt kuitenkin ympäristöministeriö esittää, että jokaiseen uuteen taloon pitää rakentaa järjestelmä, joka tuottaa uusiutuvalla energialla vähintään 25 % tilojen ja ilmanvaihdon energiatarpeesta. Ratkaisuksi esitetään uusiutuvalla polttoaineella tuotettua energiaa tai uusiutuvaa omavaraisenergiaa eli maalämpöpumppua, aurinkopaneeleita ja tuulimyllyä pihalle. Kaiken huipuksi sanotaan, että ilma-ilma lämpöpumppuja ei kuitenkaan oteta huomioon! Näin vaikka kaikki nykyään myynnissä olevat pumput täyttävät direktiivin SPF-vuosilämpökertoimen vaatimukset. Uunilämmityskään ei kelpaa, vaikka hakkaisi klapit itse omasta metsästä. Sen sijaan direktiivin vastaisesti esitetään, että kaukolämpötaloa vaatimus ei koskisikaan, vaikka sen energia tehdään kivihiilestä.

D3-2.10.1: Kappaleen sanamuoto tarkoittaa käytännössä sitä, että vähäiselle käytölle jäänyttä puupellettikeskuslämmitystä lukuun ottamatta kaikissa muissa lämmöntuottotavoissa vaaditaan 25% osuus uusiutuvaa omaenergiaa kalliine laitteistoineen. Varsinaisen lämmitysenergian osalta oikeasti lähtötilanne on ”kaikki tai ei mitään” eli (1) pellettilämmitys tai (2) maalämpöpumppu omavaraisenergiana. Aurinkopaneeleiden ja tuulimyllyjen osuus voi nousta vasta uusien määräysten ja syöttötariffin tullessa voimaan.

Kun nyt maalämpöpumppu on tulossa luvanvaraiseksi ja Helsinki vaatii tarvittavien lämpökaivojen poraamisen laajaa kieltämistä (tavoitteellisesti koko kaukolämpöalueella), tulee 25% sääntö entistäkin ongelmallisemmaksi [aurinkokeräimet, ilma-vesi ja poistoilmalämpöpumput, kyllä nekin tiedetään].

Jos ilma-ilma lämpöpumput hyväksyttäisiin ð omavaraisenergian 25% osuus voitaisiin helposti ja taloudellisesti toteuttaa (kustannus vain 10-20% maalämpöpumpusta; lisäksi käyttö todella helppoa maalämpöpumpun vaatimaan värkkäykseen verrattuna)!

Ja vielä: RES-direktiivissä kaikki lämpöpumput (ilma, maa, vesi) on asetettu yhdenvertaisiksi. Parhaiden ilma-ilma lämpöpumppujen vuosihyötysuhde on jo saavuttanut kalliin maalämpöpumpun vastaavan. Kuinka todella on mahdollista, että hyvä ja halpa ilma-ilma lämpöpumppu yritetään hylätä Suomessa?

Minulla on tieteellisen ja testitiedon lisäksi10 vuoden käyttökokemus erilaisista lämpöpumpuista.

Energiatyhmyys tulee kalliiksi

Rakennuslehdessä asuntoministeri Jan VAPAAVUORI kritisoi voimakkaasti aikaisempaa kirjoitustani. Erityisesti hän jaksoi moittia esittämääni elinkaarikustannusten laskentaa, joka kiistattomasti osoitti pitkät takasinmaksuajat. Hänen mielestään myös esittämäni talo oli fiktiivinen ja harvinainen, vaikka se oli Ympäristöministeriön itsensä käyttämä mallitalo. Vaikka hän puhuu pitkään takaisinmaksuajoista ja niiden "herkyydestä" eri tekijöille, niin ainoatakaan omaa esimerkkiä hänellä ei ollut esittää.

Ministerin kirjoitus oli otsikoitu "Energiatyhmyys rakentamisessa tulee kalliiksi". Tästä juontuukin tämän blogisivuston nimi.

Seuraavassa esitän ministerille 16.11.2010 takaisinmaksuajoista lähettämäni emailin:

To: Jan VAPAAVUORI, Asuntoministeri 16 Nov 2010

Arvoisa ministeri,

Palaan vielä takaisinmaksuaikoihin. Sanomanne "lisäkustannusmarginaaliprosentti" menee yli ymmärrykseni, mutta oikeasti laskelmassani on käytetty tavanomaista elinkaarikustannusten laskentaa (life cycle costing - LCC), jossa lasketaan tulevien kustannusten ja/tai säästöjen nykyarvo (net present value - NPV) jo lukiossa opetettavalla kaavalla

Takaisinmaksuaika löytyy siitä, kun syntyvien energiakustannussäästöjen yhteissumma on yhtä suuri kuin sen vaatima lisäinvestointi. Suora takaisinmaksuaika saadaan simppelisti jakamalla investointi vuosittaisella säästöllä. Ympäristöministeriön "fiktiivisen" mallitalon tapauksessa aika olisi 61 vuotta, mutta jo pienellä 2% korolla lisäinvestointi ei tule katetuksi edes 1000 vuodessa. Energian hinnan voimakkaalla 10% vuosittaisella nousullakin aikaa kuluu yli 20 vuotta, kuten kirjoitin.

Yritin vielä vähän tutkia, mitä Ympäristöministeriö olisi elinkaarikustannusten ja takaisinmaksuaikojen laskennasta esittänyt. Esiin nousi rakennusneuvos Matti J Virtasen kirjoitus Suomen Kiinteistölehdessä 2005 (see attached). Tätä kirjoitusta on ministeriö jakanut monissa seminaareissa ja yleisötilaisuuksissa. Kirjoittaja ei selvästikkään ymmärrä mistä puhuu (ja cycle ð sykli, ajanjakso; ei ympyrä ï circle). Jopa kirjoituksessa näytetty kaavakin on harhaanjohtava ja virheellinen.

Kirjoituksessa mainittu EC DG Enterprisen raportti Life cycle costs in construction on kohtalaisen hyvä lähtökohta. Raportin LCC-laskentaa koskeva osio plus paljon muuta onkin minun kynästäni. Kirjoituksessa mainitaan myös kansainvälinen standardi ISO 15686. Sen osa viisi eli ISO 15686-5 Life cycle costing hyväksyttiin 2008. Ympäristöministeriön em edustajan toimesta Suomi ainoana maana esitti ao standardin hylkäämistä. Minun henkilökohtainen ja ministeriön kannasta poikkeava & riippumaton panokseni sen sijaan vaikutti ratkaisevasti & positiivisesti standardin lopulliseen sisältöön, jopa sen nimestä alkaen.

Näyttääkin siltä, että Ympäristöministeriö ei ole lainkaan huolissaan kustannuksista ja rahasta. Lisäksi se on luomassa määräyskokoelmaa, jonka monimutkaisten energialaskelmien tekemisen osaa aluksi alle 10 insinööriä, ja joka maksaa enemmän kuin talon varsinainen suunnittelu! Kun normitalkoilla säännöstöä piti vähentää, niin tässä se kuitenkin kasvaa entisestään.

Mitä vielä tulee kirjoituksenne otsikkoon "Energiatyhmyys rakentamisessa tulee kalliiksi", niin siitä olen samaa mieltä. Sen sijaa energiaviisaus rakentamisessa tuleekin paljon halvemmaksi (noise ðdata ðinformation ðknowledge ðwisdom)!

Terveisin,

olavi

Attachment:       Suomen Kiinteistölehti #2/2005 (2p)